Yllättäen lämpötila oli lähellä nollaa, joten ajattelin väsyttää koiria pikku late night-tokottelulla. Arvatkaa vaan väsykö ne yhtään...

Mitzillä otin oikeastaan kaikkea muuta paitsi merkkiliikkeitä tai noutoja (nekun eivät olleet matkassa). Voi vitsit, miten se oli loistava ja miten meillä oli hauskaa. Minun pikku turboni.

En taas tiedä mikä minuun meni kun suunnittelematta treenasin Metteäkin. Sehän oli ihan hulvaton. Sellanen oikein rasavilli iso pentu. Ja siihen kun lisätään, ettei se musta ymmärrä enää mitään käskyjä.  Maahan se menee näemmä paikka-käskyllä. Taitaa tulla ihan tänka på sen kanssa, että mitä sen kanssa tekisi. Mistä me oikein aloitetaan tää sen koulutus? Irroitus sille täytyy opettaa. Annoin sille palkkapallon ja se vaan juoksi ja juoksi. Ravisti, ravisti ja juoksi. Pikku patoutumia. Tosi rauhallista tokottelua sille jalalle...

Monan kanssa hinkkasin pitkään ja hartaasti seuraamista, joka oli edistävää ja erittäin puskevaa. Tuntui kun sillä olisi pihtiote minusta. Otin Monan kanssa kaikkia pk-liikkeitä ja sitten vielä tokomaisesti kaukokäskyt ja neliöseuraamisen, eikä sillä ollut mitään vaikeuksia asennonvaihdosten kanssa. Mona sylkäisi pallonkin ekasta käskystä plopplop vaan, eikä ollut mitään taisteluja.

Pitää ihan kirjata ylös nää epäviralliset tokottelut, että saa säästöön tätä fiilistä.

Kynnelle kykenevien kanssa ollaan kuntoiltu joka päivä. Se on tarkoittanut auratuilta teiltä siirtymistä off road-kävelyyn: Pelloille, metsiin ja jäille. Olemme talloneet lukuisia uusia polkuja lumihankeen. Mona on tähän tarkoitukseen erityisen hyödyllinen, koska se haluaa aina mennä ensimmäisenä. Monesti se ehtii loikkia polun monta kertaa ees taas kunnes minä ehdin tulla perässä.